Monia muutoksia 2.9.2024

Tämä on ensimmäinen kirjoitus Joensuun vapaaseurakunnan vanhimmiston palstalle. Tämän palstan tarkoitus on olla kanava, jonka kautta seurakunnan kaitsijat voivat jakaa ajatuksia seurakuntamme rakennukseksi. Rukouksemme on että nämä kirjoitukset ravitsevat lukijoita tuoden Jumalalle kunniaa.

Olemme seurakuntana uuden äärellä. Uuden äärellä oleminen on toisaalta meille jo arkipäivää. Olemmehan olleet muutoksen matkalla jo vuosia. Minä olen ollut seurakunnassamme vastuutehtävissä nyt melkein 20 vuotta. Erityisesti viimeisen 10 vuoden aikana olemme saaneet kokea suuria mullistuksia. Näiden tapahtumien muistaminen ja tiedostaminen voi auttaa meitä hahmottamaan selkeämmin tätä hetkeä. Luodaan siis pieni katsaus menneeseen vuosikymmeneen.

Olemme muuttaneet Kalevankadulta Kanervalataloon jättäen taakse rakennuksen, johon liittyy valtavasti rakkaita muistoja vuosikymmenten ajalta. Tämä oli hyvin vaikeaa joillekin. Jotkut seurakuntamme jäsenet eivät koskaan kotiutuneet Kanervalatalolle. Olemme myös yhdistyneet cityseurakunnan kanssa. Kahden seurakunnan yhdistyminen on ymmärtääkseni sellainen prosessi, jonka hyvin harvat ovat kokeneet. Tämä on ollut erittäin haastavaa joillekin; jopa niin vaikeaa että osa ei enää kokenut uutta seurakuntaa omakseen. Osa näin kokevista on lähtenyt, osa jäänyt.

Pelkästään nämä kaksi asiaa tekisivät meistä suuria mullistuksia kokeneen seurakunnan. Mutta meidän kohdallamme edellisen 10 vuoden aikana tapahtuneet muutokset eivät pääty tähän. Joensuun vapaaseurakunnan johtava pastori Ari Urhonen siirtyi toiselle puolen Suomea. Ari oli erittäin pidetty ja vahva persoona, joka oli selkeä seurakunnan johtava paimen lähtönsä hetkellä. Lisäksi vanhimmiston kokoonpano on vaihtunut melkeinpä kokonaan. Viime vuosina on ollut käynnissä myös vanhimmiston sukupolvenvaihdos, mistä konkreettisena ilmentymänä oli vanhimmiston puheenjohtajuuden siirtyminen Jouko Ryynäseltä Santeri Hiltuselle viime vuonna. Vastaavaa sukupolvenvaihdosta ei ole tapahtunut koko sen 20 vuoden aikana, jona minä olen ollut mukana seurakunnassa. Minun sukupolveni ja päävastuun meille siirtäneen sukupolven välillä on selkeitä eroavaisuuksia. Olemme kasvaneet erilaisessa maailmassa ja myös ajatus seurakunnasta on hieman erilainen. Tästä johtuen emme ole olleet ainoastaan eri seurakuntayhteisöjen, vaan myös eri sukupolvien kulttuurien yhteensovittamisen keskellä.

Nuorisotyönjohtaja on vaihtunut kolme kertaa. Lapsityönjohtaja vaihtui kaksi kertaa. Huomattava määrä keskeisiä vastuunkantajia on lähtenyt pois ja toisia tullut tilalle erilaisista seurakuntakulttuureista. Ja kun nykyinen johtava pastori Jukka Laamanen siirtyy ensi vuonna eläkkeelle, muutokset jatkuvat.

Jos siis olet kokenut viime vuosina hämmennystä, niin sinussa ei ole mikään vikana! Seurakuntamme inhimillisiä perustuksia on ravisteltu. Jos olet joutunut pohtimaan että koetko enää kuuluvasi tähän seurakuntaan, et ole yksin. Se keitä ja mitä me olemme, on ollut suuressa murroksessa. Moni meistä on nähnyt ystäviensä erkanevan eri yhteisöihin. On ollut vaikeitakin tuntemuksia, kaunaakin. Olemme hapuilleet eteenpäin etsien uusia oikeita uomia.

Kaiken muutoksenkin keskellä on yksi ja ainoa perustus joka pysyy: Jeesus Kristus. Hän on ollut uskollinen ja pitänyt huolta seurakunnastamme läpi vuosikymmenten. Häneen saamme luottaa myös jatkossa. Hän luo ja rakentaa uutta. Hän osaa asettaa palaset oikeille paikoilleen niin, että seurakuntaruumiimme voi toteuttaa tehtäväänsä hedelmää kantaen ja Hänelle kunniaa tuoden. Etsikäämme Häntä, juurtukaamme Hänen sanaansa ja ojentautukaamme rohkeasti sen mukaan uskossa.

Vanhimmisto 2.9.2024